Olin silloisessa työssäni ihan tosi väsynyt, oikeasti väsynyt, itkuisen väsynyt. Kiire ja paine oli kova. Vaikka olen aina ollut ihan tosi kova tekemään töitä niin jotenkin tuntui että en pysy enää kärryillä fyysisesti.
Olin ollut pari vuotta leskenä ja yksinhuoltajana, remunnut läpi koronan ja hoitanut kaiken niin tuntui että putoan kokoajan jonnekin syvemmälle rotkoon, huolimatta upeasta tukiverostostani. Jotenkin vaan kokoajan tuntui että en pysty mihinkään. Joten jumppasin, liikuin tein enemmän ja putosin enemmän… Jolloin menin lääkäriin.
Pääsin sydänfilmiin ja siellä kaikki oli kunnossa (vaikkakin nyt jälkeenpäin Taysin lääkärit kun katsoivat tuloksia, niin keuhkoverenpaine oli jo silloin koholla, hieman mutta koholla kuitenkin…) sitten sairastin ärhäkän koronan… Lopulta tutkimusten jälkeen päädyttiin siihen, että työ ja arki taitaa vaan olla liikaa ja olen vaan ihan tosi uupunut… työmoraalini ei antanut periksi jäädä saikulle moisesta syystä (tyhmää, tiedän…), joten kävin puhumassa vielä asiasta ammattilaisen kanssa mutta tuonkin jälkeen päädyin siihen että etsin uuden työn ja sanoin itseni irti… hirmuisella riskillä otin ensimmäisen työn mikä tuli vastaan, koska halusin vain hieman huilata…
Tein tuon aivan turhaan… olin jo silloin sairas…
F#ck this PAH - harvinaisesti sairas 