Aloitin uuden työn ja kaikki meni ihanasti, kuukauden… nautin ihmisistä, siitä että päivissäni oli sisältöä ja koin olemassaoloni tärkeäksi.
Viimeaikoina olen ollut vähän väsynyt ja lenkki ei ole kulkenut normaalisti ja olen nukkunut paljon. Tänään sitten kun menin toimistolle iltapäivällä, pyörryin ulko-ovella lyöden pääni seinään. Nousin itse ja menin sisälle, työkaverit soittivat ambulanssin.. ja niinhän siinä kävi että sairaalaan tuli matka. Ambulanssista lapselle hoitaja kotiin ja minä ❤️ osastolle.
Itkettää kamalasti 😢 pelottaa että tauti on pahentunut, lapsi jää orvoksi ja kaikessa naurettavuudessaan pelkään menettäväni työn mistä pidän koeaikana ja sitä kautta perheemme elannon ja kodin.
Miksi minulle aina käy näin?
F#ck this PAH - harvinaisesti sairas 
Hei
Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa. Suurella myötätunnolla lukenut vaiheistasi. Itsekin sairaana,monisairaana,tunnen sairaalat,kivun ja kärsimyksen.
Haluaisin lohduttaa sinua ja jotenkin auttaa, mutta tunnen itseni avuttomaksi. Varmaan tunnistat tämän tunteen.
Tiedä kuitenkin, että ajattelen sinua paljon ja yritän lähettää sinulle voimia.
Miten voit nyt? Oletko vielä sairaalassa? Jos jaksat, niin laita joku tieto tämän hetkisestä tilanteestasi.
Kaikkea hyvää sinulle toivottaen Tuula
TykkääLiked by 1 henkilö