Työ – tulevaisuus – mikä musta tulee

Aikaisemmin jo sanoin tuolla että olen aina arvottanut itseni ihmisenä työn kautta. Kissa kiitoksella elää, rakastan työssä kehuja ja kiitosta. Enemmän vastuuta, parempi titteli, enemmän kehuja, palkalla ei niinkään väliä. Pääasia että tunnen olevani jotain, tärkeä, osaava, rautainen ammattilainen. Joten tuosta syystä olenkin sitten painanut täysillä lähes koko työikäni. Raatanut hulluna töissä, tehnyt pitkää päivää, tehnyt lähes ilmaista työtä statuksen eteen ja mennyt tittelistä toiseen. Jos en menestynyt töissä tai tein mokan, tarkoitti se automaattisesti minulle sitä, että olen huono ihminen. Päädyin pörssifirmaan johtajaksi.

….Säälittävää tiedän…

Nyt kun kaikki on muuttunut ja muuttumassa ja koska mokasin siinä, että sanoin itseni irti tuolta pörssifirmasta koska luulin että mun pää ei kestä enää sitä, tosiasia oli vaan että olinkin jo nyt sairas ja otin ensimmäisen määräaikaisen työn vastaan, joka siis on tämä missä nyt olen ja saikulla ja ihan tosi kipeä. Työsuhdettani ei tulla jatkamaan, se on varma. Mieleeni hiipii kokoajan ajatus että olen huono ihminen, olen epäonnistunut. Vaikka en ole. Olen edelleen rautainen ammattilainen – sairas sellainen… Joten mikä on minun panos tulevaisuudessa veronmaksajana. Nyt olen äärettömän kiitollinen lääkekatosta, sairaspäivärahasta, maksukatosta… ym. kaikesta missä yhteiskunta on tullut vastaan.

Haluaisin ihan tosi kovasti auttaa, mutta minulla on elatusvelvollisuus ja haluan kantaa korteni kekoon myös veronmaksajana, joten tarvitsen palkallisen työn. Lisäksi aivoni tarvitsevat työtä. Mutta enää en pysty, enkä voi painaa samoin kun aikaisemmin, enkä edes halua. Jos nyt olen vajaa viiskymppinen, niin tätä voisi ajatella elämän kääntöpaikkana.

Minun ei tarvitse olla johtaja enää, mun ei tarvitse päteä enää… Mutta haluan tehdä jotain merkityksellistä sillä saralla mitä osaan. Se voisi olla nuorten harrastustoiminnassa rahaliikennejuttuja laajemmin, auttaen, neuvoen. Se voisi olla järjestötoiminnassa rahaliikennejuttuja tai vertaistukitoimintaa, voisin puhua, auttaa ymmärtämään, voisin kertoa ja tukea.

Minun pitäisi nyt vaan kivuta tästä kokonaisvaltaisesta väsymyksestä ylös ja alkaa oikeasti miettimään tulevaisuutta siten, että me pärjätään ja teen sellaista mistä saan hyvän mielen, mihin on kiva mennä töihin ja herätessä miettii mukavia.

Ja mistä noita tuollaisia töitä löytää… kukaan ei varmasti kotoa hae… voi kun hakisikin