Pyyntöjä universumilta

Luen kirjaa missä käsitellään asioita jotka ovat suurempia mitä oikeastaan ymmärrämme. Kirjassa käsitellään sitä, miten universumilta voi pyytää asioita, konkreettisia asioita ja kun toiveet ääneen sanoo, tarpeeksi usein sitä tarkoittaen voivat ne toteutua.

Aloin miettimään omia toiveitani. Tällä hetkellä oikeastaan ainut toive on terveys, paraneminen, vanheneminen, lastenlasten näkeminen, omien lasten polun seuraaminen. Minä en tarvitse rikkauksia, rahaa… tokihan ne olisivat kivoja juttuja, mutta kun tärkein, eli terveys on menetetty niin raha tuntuu aika vähäpätöiseltä asialta.

Oireeni ovat jälleen palanneet, lenkillä ja portaissa ahdistaa, ääni on mennyt ja sellainen outo korventava tunne on kropassa. Tiedän että keuhkoverenpaineeni ovat jälleen kohollaan ja tekevät tuhoa elimistössäni ja heikentäen sydäntäni. Lenkkini ovat ajallisesti pidempiä samaan matkaan mitä aikaisemmin ja voin huonommin. Olen tästä niin surullinen, että en tiedä miten selviän tästä pettymyksestä. Lähipiirini on iloinen kun olen voinut paremmin niin pitkään, joten tuntuu ylivoimaiselta kertoa heille että voin taas huonosti. Minne lapseni joutuvat jos kuolen, ei niillä ole paikkaa, olen yksin heidän kanssaan, joten toinen vanhempi ei voi heitä ottaa siipiensä alle.

Joten UNIVERSUMI! Ole kiltti ja vie tämä tauti pois minusta, paranna minut. Ota PAH pois. Jos et pysty siihen, niin etsi minulle lääketasapaino. Olen hyvä ihminen joka on elämässään kokenut niin paljon paskaa että olisin nyt ansainnut hyvän vanhuuden. Universumi kiltti, auta minua.

Näin myös jokin aika sitten tämän omaa tyhmyyttäni menettämäni deitin. Hän pyöräili onnellisen oloisena uuden siippansa kanssa ohitseni huomaamatta minua. Olen iloinen, että hän on onnellinen, hän ansaitsee onnen. Häntä en voi pyytää itselleni universumilta koska silloin satuttaisin toista. Olen hieman surullinen siitä, ett tapasin hänet väärään aikaan ja en ollut valmis asiaan ja tästä syystä kadotin hänet elämästäni. Olen iloinen hänen onnestaan. Toivoisin itsekin että voisin iltaisin käpertyä vahvaan syliin ja unohtaa huoleni edes hetkeksi, että voisin olla edes hetken hauras ja uskoa siihen, että joku pitää minusta ja perheestäni huolen, ettei minun tarvitse olla aina vahva, järkkymätön leijonaemo joka puolustaa lapsiaan ja reviiriään…

Ehkä joskus pyydämme tätä universumilta.