kesäkuu 2023 – F#ck this PAH – harvinaisesti sairas

Huolet koskeen

Intialainen parantaja sanoi että mieli ja keho on yhtä, huolet pitää kirjoittaa ylös, päästää pois sisimmästä. Minusta huokuu surumielisuus hänen mukaansa. Tunnen sen, jokainen soluni kehossa huutaa surua ja tuskaa josta en tunnu pääsevän pois. Koen toki onnellisuutta ja iloisuutta mutta vain pinnallisesti, sitä on todella vaikea sanoittaa mutta tuntuu että en naura koko kehollani, väännän suulleni hymyn jonka pidän yllä tarpeellisen ajan. Koen onnellisuutta ja olen onnellinen, mutta vain pinnallisesti, se ei tunnu kehoni jokaisessa solussa ja jäsenessä.

En ole päiväkirjojen tai sellaisten kirjoittelija, mutta listoista pidän… (kympintytöt pitävät….) Joten ajattelin että listaan huoleni. Kirjoitin ne paperille, mutta ahdistuin listan pituudesta ja siitä, että siinä ne nyt sitten nököttivät edessäni, päivästä toiseen, tunnista toiseen, hetkestä toiseen. Tiesin missä ne olivat ja ne nakersivat hiiren lailla pääsyä takaisin vahvemmin sisimpääni. Joten mitä minä teen nyt, olen ne kirjoittanut ylös mutta tämä tapa vaivaa mieltäni vielä enemmän.

Niistä on päästävä teatraalisesti eroon.

Lenkkini varrella on koski, mietin, että nakkaan huolipaperini sinne. Mutta, olen kierrättäjä ja vaalin luontoa ja ahdistun roskaamisesta. En voi paperiani heittää koskeen, koska silloin roskaan. Joten kirjoitin listani uudelleen veteen liukenevaan paperiin, se ei varmasti ole niin paha juttu. Poltin vanhan murhepaperin ja kävelin rauhakseen kosken juurelle, katselin kosken pauhua kuulematta ajatuksiani ja luin vielä kerran murhepaperini kyynel silmässä. Rytistin paperin ja katselin kun se meni kosken mukana liueten samalla pois.

Koin että tämä jollain tasolla auttoi, minulla on parempi mieli, ei vielä syvällä mutta mentiin jo hieman pinnan alle.

Nyt näitä keinoja on löydettävä lisää. Minä olen ansainnut onnellisuutta elämääni

Leffat unissa

Sairastumisen jälkeen mulla on ollut tosi huonot yöt. Nukun parin tunnin pätkiä. Oon ihan poikki kokoajan. Mutta toisaalta nukun paljon noita pätkiä.

Oon miettinyt mistä voisi johtua tämä huono unisuus… heräilen yöllä siihen että haukon henkeä joten tuon pelko on varmasti yksi syy. Toinen on se, että pelkään kuolevani nukkuessani ja että lapseni löytää minut. Joten säpsähtelen hereille parin tunnin välein ja vaihdan paikkaa tai kuuntelen kirjaa yms… kunnes taas torkahdan.

Olen ollut harmissani tästä mutta sitten mietin että miksi… olen sairaana, sairaslomalla ja minulla on paljon aikaa nukkua, vaikka sitten pätkissä siellä sun täällä. Rannalla, sohvalla, sängyssä, autossa, lapsen treenin pukkarissa yms… lisäksi näen aina paljon unia, joten ajattelen tämän nyt niin että se on kun leffassa kävisi kun pariksi tunniksi torkahtaa 😅 mun unet on aina vielä kovin tapahtumarikkaita.

Toki toivon että saan tämän uniasian kuntoon syksyyn mennessä, näin ei jaksa mutta ei tilanne parane jos alan pelkäämään enemmän nukkumista. Kokeillaan leffailua.

Vaihtoehto, länsimaalainen vaiko yhdistelmä

Olen ollut pitkään hissukseen, olen käynyt jonkun ihmeen mielen mustan kuopan pyörimässä ympäri. En yhtään tiennyt miten nousisin sieltä. Ääni joka katoaa silloin kun sitä vähiten toivoo, vie itsetunnon maihin ja on hankala kommunikoida jos on sairas ja sen kuulee äänestä. Olen ollut epätoivoinen ja katkeruus on ollut niin valtavaa, että tuntuu kuin se olisi kaapannut minut täysin sisäänsä.

Mulla on ystävä, pulpahtanut elämääni lapsen harrastuksen myötä. Hän on ihana, kun häntä on aikakaan luotu, on siihen käytetty piirun verran enemmän aikaa kuin mitä esimerkiksi minun luomistyöhöni on käytetty. Hän tietää sairaudestani ja tekee työkseen juurikin tätä vaihtoehtoista hoitotyötä. Hän ei ole koskaan tuputtanut, tai sanonut että se olisi se juttu vaan hän on kertoillut mitä tuolla on olemassa ja pikkuhiljaa avartanut ajatustani viimeisen vuoden aikana. Kunnes nyt sitten rohkaistuin ja kysyin apua. En ole valmis luopumaan tutusta ja turvallisesta, mutta olisin valmis kokeilemaan yhdistelmää jossa kuitenkin keskustelisin asian myös oman lääkärini kanssa.

Päädyin Intialaisen lääkärin konsultaatioon. Konsultaatio tapahtui Zoomissa ja hän sanoi heti, että minusta huokuu surumielisyys ja epätoivo. Keho ja mieli eivät ole eri asioita vaan ne ovat yhtä. Minä olen yksi kokonainen kaikkine ajatuksineni ja hermoineni.

Jätän maidon pois, koska olen todella limainen, sen kuulee hengityksestäni ja äänestäni. Kurkuma lisättiin ruokavalioon ja poistettiin kylmät juomat käytöstä, tai kaikki kylmä (raaka on eriasia mitä kylmä) juon myös huonelämmintä vettä tästä eteenpäin. En syö enää paistetta ruokaa, enkä vaaleaa riisiä (tuo ei nyt ole kuulunut aikaisemminkaan ruokavaliooni) Paljon, paljon hedelmiä, porkkanaa, parsakaalia ja pinaattia. Iltaisin mietin päivääni, mitä on tapahtunut, en sairauttani. Hengitän. Kurlaan suolavedellä, syön hunajaa. En mieti sairauttani, jos tulee paha mieli tai stressiolo niin kirjoitan sen paperille, eli otan pois sisältäni.

Näin pienillä, jo maalaisjärkeenkin käyvillä asioilla mennään ensin eteenpäin.

Hän lähtee maanantaina Intiaan ja kun hän palaa, kohtaamme uudelleen tarkempien ohjeiden kanssa. En malta odottaa

Minulle jäi hyvä mieli, tuttua lääketiedettä ei lytätty vaan tehtiin järkevä yhdistelmä. Saadaan mieli voimaan paremmin, syödään paremmin ja juodaan enemmän vettä…