Aloitin uuden työn ja kaikki meni ihanasti, kuukauden⊠nautin ihmisistÀ, siitÀ ettÀ pÀivissÀni oli sisÀltöÀ ja koin olemassaoloni tÀrkeÀksi.
Viimeaikoina olen ollut vĂ€hĂ€n vĂ€synyt ja lenkki ei ole kulkenut normaalisti ja olen nukkunut paljon. TĂ€nÀÀn sitten kun menin toimistolle iltapĂ€ivĂ€llĂ€, pyörryin ulko-ovella lyöden pÀÀni seinÀÀn. Nousin itse ja menin sisĂ€lle, työkaverit soittivat ambulanssin.. ja niinhĂ€n siinĂ€ kĂ€vi ettĂ€ sairaalaan tuli matka. Ambulanssista lapselle hoitaja kotiin ja minĂ€ â€ïž osastolle.
ItkettÀÀ kamalasti đą pelottaa ettĂ€ tauti on pahentunut, lapsi jÀÀ orvoksi ja kaikessa naurettavuudessaan pelkÀÀn menettĂ€vĂ€ni työn mistĂ€ pidĂ€n koeaikana ja sitĂ€ kautta perheemme elannon ja kodin.
Miksi minulle aina kÀy nÀin?
Hei
Olen seurannut blogiasi jo jonkin aikaa. Suurella myötÀtunnolla lukenut vaiheistasi. Itsekin sairaana,monisairaana,tunnen sairaalat,kivun ja kÀrsimyksen.
Haluaisin lohduttaa sinua ja jotenkin auttaa, mutta tunnen itseni avuttomaksi. Varmaan tunnistat tÀmÀn tunteen.
TiedÀ kuitenkin, ettÀ ajattelen sinua paljon ja yritÀn lÀhettÀÀ sinulle voimia.
Miten voit nyt? Oletko vielÀ sairaalassa? Jos jaksat, niin laita joku tieto tÀmÀn hetkisestÀ tilanteestasi.
Kaikkea hyvÀÀ sinulle toivottaen Tuula
TykkÀÀLiked by 1 henkilö